Tälle sivulle kootaan tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja ohjeita.
Linkkien takaa löytyvillä videoilla FIN-CLARINin tutkimusjohtaja Krister Lindén haastattelee lakimies Pekka Heikkistä, joka vastaa kääntämisen tutkielmaseminaarin opiskelijoiden ja opettajien esittämiin kysymyksiin.
Määritelmä. Suhde muihin aineettomiin oikeuksiin. Tekijännokeudella on taloudellinen ja moraalinen puoli. Mitä seuraa luvatta käyttämisestä?
Käyttörajoituksista yleensä. Tekijänoikeus on omaperäisyyden suoja. Tietosuoja suojaa henkilöihin liittyviä tietoja.
Henkilötiedot tutkimustarkoitukseen vaativat joko suostumuksen tai yleisen edun mukaista tieteellistä tutkimusta, jonka tunnusmerkit ovat mm. vastuullinen tutkija ja tutkimussuunnitelma.
”Minkälaisia tekijänoikeuksia liittyy julkishallinnon, viranomaisten tai poliitikkojen Twitter-tileiltä lähetettyjen twiittien käyttöön osana tutkimusaineistoa. Jos tutkii maisterintutkielmassa tietyllä periodilla tapahtunutta viranomaisviestintää ja sen välittymistä kansalaisille:saako käyttää esimerkiksi Aluehallintovirasto AVIn twiittejä aineistossa vapaasti vai tuleeko minun kysyä niiden käytöstä lupa, entä julkisten henkilöiden, esimerkiksi poliitikkojen twiittejä?”
Riittävän pitkä Twiitti voi olla suojattu, mutta viranomaisten lausumat ovat tekijänoikeudesta vapaa. Rajatapus on siinä, onko twiitti viranomaisena annettu vai henkilökohtainen.
Sitaattioikeus antaa mahdollisuuden siteerata hyvän tavan mukaisesti tarvittavassa laajuudessa. Myös esim. maalauksia voi käyttää sitaatteina, jos voidaan vedota siihen, että se on tarpeen tutkimuksen näkökulmasta.
Henkilökohtainen kopio voi ottaa ilman lupaa siitä, mihin on laillinen pääsy tutkimusvaiheessa ja myös kaveripiirin käyttöä varten, mutta sitä ei voi saattaa saataville siitä eteenpäin, joten tämä voi olla ongelma siinä vaiheessa, kun kerätyn aineiston haluaisi jakaa muiden kanssa.
”Liittyen elokuvien tekijänoikeuksiin, mikäli haluaa käyttää elokuvan ruutukaappauksia gradussa, lukeutuvatko nämä opetukseen ja koulutukseen kuuluviksi materiaaleiksi (eli onko ok liittää tutkielmaan), vai tuleeko hankkia lisenssi elokuvan ulkomaiselta/suomalaiselta tuottajayhtiöltä tms., jos kyseessä on amerikkalainen animaatio?”
Kuvasitaattisäännös koskee myös elokuvan ruutukaappauksia, kuten edellisessä vastauksessa mainittiin.
”Jos tutkii videopelien tai elokuvan multimodaalista kerrontaa, voiko ottaa kuvakaappauksia pelistä ja sisällyttää ne graduuni? Mistä haen luvan?”
Myös tähän sopii kuvasitaattisäännös. Pelituottajilla ei ole omaa tekijänoikeusorganisaatiota, josta voisi hakea luvan keskitetysti, mutta jos haluaa pätkän elokuvasta, voi ottaa yhteyttä Audio Visual Finland -järjestöön.
”Jos tutkii videopelin dialogeja, saako gradun liitteenä olla kyseisen pelin dialogilista? Entä voiko tällainen liite olla osa gradua, jos gradu on julkinen? Voiko e-thesiksessä julkaistusta gradusta jättää julkaisematta pelkästään mahdolliset tekijänoikeuden alaiset liitteet?”
Jos dialogilista tarkoittaa lista dialogeista, se ei ylitä teoskynnystä, vaikka yksittäisellä videopelin dialogilla on tekijänoikeus. Gradun voi toki jättää ilman liitteitä, mutta tässä voi tulla vastaan yliopston tieteellisen työn vaatimukset. Dialogia voisi kenties lainata tarpeellisessa laajuudessa itse gradussa ja kommentoida sitä mukaa kun se on tarpeen.
”Jos tekee kontrastiivista tutkimusta tekstityksen konventioiden vastaanotosta, saako esittää otteen tekstitetystä elokuvasta koeyleisölle? Jos ei, miten voi toimia? Entä saako tehdä samaan elokuvaotteeseen omia tekstityksiä vastaanottoeroja tutkiessa? Voiko näitä esittää?”
Käännös on oma tekijänoikeutensa. Jos tehdään kokonaan uusi se on uuden kääntäjän. Jos tehdään vain pieni muunnos, syntyy yhteisteos, johon sekä uudella että alkuperäisellä kääntäjällä on oikeus.
Yleisön saatavaille saattamista riippuu siitä onko yleisö ennalta rajattu henkilöjoukko, jolloin jos tutkija kutsuu ennalta nimetyt n. 10 henkilöä katsomaan ja arvioimaan elokuvaa, tämä ei ole julkista esittämistä.
Käännöstekstitystä voi toki tutkia myös esim. CC-BY-lisensioiduilla YouTube-videoilla, jolloin aineisto on vapaasti kaikkien arvioitavana ja päätelmien tieteellinen arviointi onnistuu helpommin.
”Jos tekee silmänliiketutkimusta elokuvaotteesta, onko elokuvan esittäminen kymmenelle ihmiselle yksitellen ja erikseen julkinen esitys? Kun elokuvaan sitten projisoi koehenkilöiden silmänliikkeet ja tämän ”tutkimustuloksen” esittää esimerkiksi luokkahuoneessa, onko teosta muokattu? Saako niin ylipäätään tehdä?”
Kymmenelle henkilölle sen voinee esittää kuten edellisessä vastauksessa todettiin. Tällaiselle koeyleisölle voinee myös esittää tutkimustuloksen. Kun tulosta halutaan näyttää luokkahuoneessa, joutunee hankkimaan luvan, ellei ole käyttänyt esim. aikaisemmin mainittua CC-BY videota.
”Onko Helsingin yliopistolla opiskelijoille olemassa valmista tekijänoikeusluvan hakemuspohjaa tai ylipäätään parhaita käytänteitä helpottamaan opiskelijoiden tutkimusprojektien etenemistä?”
Tekijänoikeudesta voi sopia melko vapaamuotoisesti. Siihen voi riittää jopa sähköpostiviesti oikeudenhaltijalta. Sopimukset ovat perinteisesti pitkä lähinnä sen takia, että halutaan varautua monenlaisiin ongelmatilanteisiin.
”Kuinka pitkistä prosesseista on kysymys, kun haetaan teoksen käyttölupaa tutkimukseen?”
Yksttäinen käyttö yhteen tarkoitukseen onnistuu yleensä hyvin nopeasti eikä ole kovin kallista suoraan tekijänoikeusorganisaatiolta. Ison aineiston saaminen useampaan tarkoitukseen on taas haastavampi.
Kopiostolla on tekijänoikeuteen liittyen Kopiraittila https://kopiraittila.fi/, josta selviää monia perusasioita.
”Mistä löydän teoksen (elokuvan/videopelin ja näiden suomennosten) tekijänoikeuksien haltijan?”
Tuottajalla on aika laajasti tiedot hallussaan, mutta mitään yleistä rekisteriä ei ole olemassa tekijänoikeuden haltijoista.
Jos oikeudenhaltija ei perusteellisten etsintöjen jälkeen löydy ja siitä ilmoittaa EU:n teollisoikeuksien virastolle, teosta voi sen jälkeen käyttää ilman lupaa. Tällainen selvitys on kuitenkin melko isotöinen.
”Saako julkisesta Facebook-ryhmästä lainata keskustelujen kommentteja tutkielmaan tai julkaistavaan artikkeliin ilman kirjoittajien lupaa? Jos saa, niin pitääkö kirjoittajien anonymiteettiä kuitenkin suojella? Entäpä Twitter tai Instagramin kaikille näkyvät julkaisut?”
Varsin lyhytkin teksti voi ylittää teoskynnyksen, mutta kommentit voidaan lainata hyvän tavan mukaisesti, kunhan mainitsee tekijän nimen. Jos tekijä puhuu muista, niistä on kuitenkin syytä käyttää pseudonymia.
Julkisesti saatavilla olevien aineistojen lisäksi Kielipankissa voidaan säilyttää ja välittää myös sellaisia aineistoja, joiden käsittely edellyttää suojatoimia esimerkiksi aineiston sisältämien henkilötietojen vuoksi.
Henkilötietoja on yleensä mukana mm. ääntä tai videota sisältävissä puheaineistoissa. Näissä tapauksissa aineisto ei yleensä voi olla täysin avoimesti saatavilla, mutta tietyillä ehdoilla sekin on mahdollista tallettaa Kielipankkiin. Tällä sivulla kuvataan muutamia suojatoimia, joiden avulla henkilötietoja sisältävän aineiston välittäminen voidaan tapauskohtaisesti järjestää.
Henkilötietojen käsittelyyn ja tarvittaviin suojatoimiin liittyvät päätökset ovat viime kädessä kyseisen aineiston rekisterinpitäjän vastuulla. Tarvittavista palveluista voi neuvotella Kielipankin kanssa.
Tutkimusaineiston kerääminen ja järjestäminen tutkimuksen edellyttämään muotoon on aikaavievää, työlästä ja kallista. Mikäli aineistolle on odotettavissa uutta käyttöä, sen säilyttäminen voi olla perusteltua, vaikka aineisto sisältäisikin henkilötietoja ja vaikka osa tiedoista olisi arkaluonteisia. Perusteet henkilötietojen säilyttämiseen on kuitenkin aina huolellisesti dokumentoitava ja niistä on informoitava tutkittavia. Lisäksi henkilötietojen käsittelyssä on käytettävä tarkoituksenmukaisia suojatoimia.
Tieteellisessä tutkimuksessa on tärkeää, että joku toinen tutkija pystyy tarvittaessa toistamaan aiemmin julkaistun tutkimuksen täsmälleen samalla aineistolla varmistaakseen, onko alkuperäinen tutkimus toteutettu oikein. Esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen vertaisarviointi saattaa edellyttää arvioijan pääsyä tutkimuksessa käytettyyn aineistoon.
Alkuperäisen tutkimushankkeen päättymisen jälkeen halutaan usein tehdä jatkotutkimus joko samasta tai saman tyyppisestä aiheesta, jolloin aineistoa tarvitaan uudelleen. Tutkimushypoteesi pitää kenties muotoilla toisella tavalla tai halutaan kokeilla uutta analyysimenetelmää. Joskus samasta aihepiiristä kaivataan laajempaa tutkimusta, jota varten on välttämätöntä analysoida joukko aiemmin kerättyjä aineistoja. Uuden, massiivisen aineiston kerääminen alusta asti olisi usein liian kallista tai muuten hankalaa. Silloin aiemmin kerätty, huolellisesti dokumentoitu ja turvallisesti säilytetty aineisto voi osoittautua aarteeksi.
Tieteellisen tutkimuksen ohella myös historiallinen tai tilastollinen tutkimus voivat olla henkilötietojen käsittelyn perusteita. Kieliaineistojen kohdalla esimerkiksi puhetallenteiden säilyttämistä voinee joissakin tapauksissa perustella niiden historiallisella ja kulttuurisella arvolla.
Tietyn tyyppiset tutkimukset edellyttävät eettistä ennakkoarviointia. Silloin tutkija hakee tutkimuseettiseltä toimikunnalta lausuntoa ennen aineiston keräämisen aloittamista. Esimerkiksi lääketieteellisessä tutkimuksessa tutkimuseettinen toimikunta saattaa lähtökohtaisesti edellyttää aineiston tuhoamista tutkimuksen päätyttyä. Lausuntopyynnössä kannattaakin esittää selkeästi perustelut aineiston säilyttämiselle sekä mahdollisimman tarkka suunnitelma aineistoon sovellettavista suojatoimista.
Tutkimuksen yhteydessä tutkittavia on selkeästi informoitava myös henkilötietojen käsittelyssä sovellettavista suojatoimista. Kannattaa huomata myös, että jos tutkittaville on jo alkuperäisen informoinnin yhteydessä kerrottu, että heidän aineistonsa tuhotaan määräajan päätyttyä, tätä lupausta ei yleensä voi jälkikäteen perua (jollei tutkittaviin ole mahdollista ottaa uudelleen yhteyttä, informoida heitä jatkotutkimuksista ja pyytää osallistumaan myös niihin).
Voit lukea tietosuojasta ja tutkittavien informoinnista lisää esim. Tietoarkiston julkaisemasta Aineistonhallinnan käsikirjasta.
Henkilötietojen käsittelyssä käytettävien laitteiden ja järjestelmien tietoturvan on oltava riittävä ja ajan tasalla. Aineiston suojaamisesta on muistettava huolehtia saumattomasti alusta loppuun myös tiedonsiirron aikana.
Aineiston koostaja tai aineistoa Kielipankkiin tallettava taho voi tarvittaessa suojata henkilötietoja sisältävää aineistoa esimerkiksi pseudonymisoimalla sen käsittelytarkoituksen kannalta sopivalla tavalla ja luokittelemalla henkilötietoja siten, että niistä tulee vähemmän yksilöiviä.
Tarvittaessa tunnisteellista aineistoa voidaan säilyttää salaamalla tiedot riittävän vahvalla salausavaimella.
Jos aineisto on pseudonymisoitu ja tutkittaviin henkilöihin liittyvää koodiavainta on tarpeen säilyttää, koodiavain on pidettävä sekä teknisesti että hallinnollisesti erillään varsinaisesta aineistosta. Huomaa, että Kielipankki ei huolehdi aineiston pseudonymisoinnista eikä tutkittaviin liittyviä koodiavaimia oteta Kielipankkiin säilytettäväksi. Aineiston sisällön, tiedostonimien jne. koodaaminen on siis tutkijan omalla vastuulla.
Mikäli aineisto on mahdollista kokonaan anonymisoida ts. voidaan todeta, ettei elossa olevia henkilöitä voida anonymisoidun aineiston perusteella mitenkään tunnistaa (edes yhdistämällä aineiston tietoja jostakin muualta löytyviin tietoihin), aineisto ei enää sisällä henkilötietoja. Täysin anonyymia aineistoa ei tarvitse tietosuojasäädösten perusteella erikseen suojata. Toisin sanoen kokonaan anonyymi aineisto, johon ei liity esimerkiksi tekijänoikeudellisia rajoituksia, voidaan julkaista avoimesti.
Usein aineiston täydellinen anonymisointi on käytännössä mahdotonta joko työmäärän vuoksi tai teknisistä syistä, tai täydellinen anonymisointi tekisi aineiston tutkimuksen kannalta käyttökelvottomaksi. Jos tällainen aineisto on kuitenkin tarpeen säilyttää, siitä tulee mahdollisuuksien mukaan korvata selvästi tarpeettomat tunnisteet. Kielipankissa aineistoon voidaan soveltaa muita suojatoimia, esimerkiksi rajoittamalla pääsy aineistoon vain tietyille käyttäjille (ks. alla).
Voit lukea aineistojen anonymisoinnista ja pseudonymisoinnista lisää esim. Tietoarkiston julkaisemasta Aineistonhallinnan käsikirjasta.
Kun aineisto talletetaan Kielipankkiin, sitä ylläpidetään keskitetysti ja välitetään eteenpäin kyseisen aineiston oikeudenhaltijan kanssa sovituilla ehdoilla. Yhtenäiset, selkeät ja tarkoituksenmukaiset käytännöt helpottavat aineistoja tarvitsevien tutkijoiden työtä. Samalla ne auttavat pienentämään väärinkäytösten riskiä.
Kielipankin palveluiden käyttäjähallinnosta ja muista teknisistä ratkaisuista vastaa CSC – Tieteen tietotekniikan keskus. Sekä suomalaisten että kansainvälisiin luottamusverkostoihin kuuluvien korkeakoulujen opiskelijat ja tutkijat voivat esimerkiksi kirjautua Kielipankkiin turvallisesti oman organisaationsa myöntämällä käyttäjätunnuksella.
Kielipankissa oleviin aineistoihin voidaan tällä hetkellä soveltaa mm. seuraavia aineistokohtaisia suojatoimia:
Kielipankin kanssa voi tarvittaessa neuvotella myös muista yksittäisen aineiston edellyttämistä suojatoimista.
Ohjeet Kielipankissa olevan henkilötietoja sisältävän aineiston käsittelyyn
Kielipankin tietosuojakäytänteet
