Kuva: Niko Jouhkimainen
Milla Uusitupa kertoo meille tutkimuksestaan, joka liittyy suomen ja karjalan murteiden lauserakenteisiin sekä siihen, mitä näillä rakenteilla tehdään vuorovaikutustilanteessa.
Olen suomen ja karjalan kielten tutkija Itä-Suomen yliopistossa ja työskentelen suomen kielen yliopistonlehtorina. Työhöni kuuluu tutkimuksen lisäksi uusien opiskelijoiden ohjaamista ja erityisesti erilaisiin kieliopin ilmiöihin, tutkimustaitoihin ja kandintutkielmiin liittyvää opetusta. Pidän työssäni näistä molemmista puolista. On kivaa saada syventyä omasta mielestä kiinnostaviin kysymyksiin mutta on myös tosi hauskaa ja palkitsevaa työskennellä eri vaiheissa opintojaan olevien opiskelijoiden kanssa.
Tutkimuskohteeni liittyvät suomen ja karjalan murteiden lauserakenteisiin sekä siihen, mitä tarkastelunalaisilla rakenteilla puhetilanteessa tehdään. Olen tottunut kuvailemaan tekemisiäni vuorovaikutuslingvistiseksi murresyntaksin tutkimukseksi. Kieliopin ohella olen tutkinut Vesa Koiviston kanssa menneisyyden monikielisyyttä eli sitä, miltä näytti ja kuulosti sadan vuoden takainen kielimaisema tuolloin Suomelle kuuluneessa, Laatokan pohjoispuolella sijainneessa Raja-Karjalassa. Tällä hetkellä minulla on työn alla myös tutkimushistoriaan liittyvä käsikirjoitus, jossa tarkastelen murteiden kieliopin tutkimuksen alkuvaiheita 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.
Olen käyttänyt monia Kielipankissa säilytteillä tai sinne säilytteille tulossa olevia aineistoja. Tutuin ja monella tavalla muutenkin läheisin aineisto minulle on Raja-Karjalan korpus, joka sisältää n. 120 tuntia karjalankielisen siirtoväen haastatteluja 1960- ja 70-luvuilta. Tämän aineiston pariin löysin jo gradua kirjoittaessani ja käytän sitä edelleen aktiivisesti. Raja-Karjalan korpuksessa minua kiehtoo paitsi kieli myös se, mistä haastatteluissa keskustellaan ja millaisesta maailmasta ne kertovat. Olenkin tutkinut Raja-Karjalan korpuksesta sekä kieliopillisten rakenteiden merkitystä ja käyttöä (mm. nollapersoonaa, avointa yksikön 2. persoonaa ja yksipersoonaista passiivia) että Raja-Karjalan alueen historiallista monikielisyyttä. Kyseisellä alueella puhuttiin vanhastaan sekä karjalaa että suomea, ja lisäksi alueen asukkailla oli moninaisia yhteyksiä rajan itäpuolella eläneisiin karjalaisiin sekä ortodoksisen kirkon kautta venäjän ja kirkkoslaavin kieliin. Suomen itsenäistymisen jälkeen tilanne muuttui ja suomen kielen vaikutus voimistui erityisesti suomalaisen kansakoululaitoksen yleistymisen myötä.
Kielipankin karjalankielisistä aineistoista olen hyödyntänyt myös Tverinkarjalan korpusta 1957–1971 karjalan modaaliverbejä käsittelevässä tutkimuksessani. Suomenkielisistä korpuksista minulle ovat tutuimpia murrekorpukset, mm. Suomen kielen näytteitä -korpus ja Murteenseuruu-korpus, joista olemme yhdessä Hannele Forsbergin kanssa tutkineet yksikön 2. persoonan avointa käyttöä ja murrehaastattelujen kantaa ottavia toimintajaksoja. Tutkimuskysymykseni vaativat myös laajempaan keskustelukontekstiin tutustumista, joten olen käynyt läpi korpusten sisältämiä haastatteluja kokonaisuuksina kuuntelemalla niitä alusta loppuun. Tällainen työskentelytapa vie oman aikansa mutta mahdollistaa huomioiden tekemisen paitsi tietyistä muodoista ja rakenteista myös siitä, mitä niillä haastattelutilanteessa tehdään ja miten haastateltavan ja haastattelijan vuorovaikutus tilanteessa rakentuu. Vanhoissakin aineistoissa on tällaisesta kielenkäytön sosiaalisen puolen huomioivasta näkökulmasta edelleen valtavasti tutkittavaa. Kielipankin sähköisistä murrekorpuksista olemme kirjoittaneet hiljan Hannele Forsbergin ja Maria Vilkunan kanssa teoksen Sanovat syntaksiksi aloittavassa katsausartikkelissa.
Opetustyön ja opiskelijoiden erilaisten harjoitustöiden kautta olen saanut opetella jonkin verran myös muiden Kielipankin aineistojen käyttöä. Esimerkiksi Suomi24-korpus on sellainen, josta opiskelijat usein haluavat aloittaa jonkin sanan tai rakenteen käytön selvittelyä. Vanha sanonta, että opettaessa oppii parhaiten, pitää paikkansa.
Forsberg, Hannele – Uusitupa, Milla 2025: Murretallenteet affektisen konstruktion tutkimusaineistona. Avoin yksikön 2. persoona kantaa ottavissa toimintajaksoissa. – Milla Uusitupa, Hannele Forsberg & Maria Vilkuna (toim.), Sanovat syntaksiksi. Aineistopohjaisia tutkimuksia murteiden lauseopista s. 461–523. SKST 1505. Helsinki: SKS. https://doi.org/10.21435/skst.1505.
Forsberg, Hannele – Uusitupa, Milla – Vilkuna, Maria 2025: Murresyntaksin tutkimusta ja aineistoja muistiinpanoista sähköisiin korpuksiin. – Milla Uusitupa, Hannele Forsberg & Maria Vilkuna (toim.), Sanovat syntaksiksi. Aineistopohjaisia tutkimuksia murteiden lauseopista s. 22–112. SKST 1505. Helsinki: SKS. https://doi.org/10.21435/skst.1505.
Uusitupa, Milla 2021: Subjektin merkintä tverinkarjalan pidiä-, šuaha– ja voija-konstruktioissa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 98 s. 399–436. https://doi.org/10.33340/susa.95404.
Uusitupa, Milla 2021: Passiivilauseiden merkitys ja käyttö yhdellä ilomantsilaispuhujalla. – Sananjalka 63 s. 55–78. https://doi.org/10.30673/sja.107331.
Uusitupa, Milla – Koivisto, Vesa 2020: Monikielinen Raja-Karjala. – Leena Kolehmainen, Helka Riionheimo & Milla Uusitupa (toim.), Ääniä idästä. Näkökulmia Itä-Suomen monikielisyyteen s. 143–190. SKST 1461. Helsinki: SKS.
Uusitupa, Milla 2017: Rajakarjalaismurteiden avoimet persoonaviittaukset. Dissertations in Education, Humanities, and Theology 117. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2646-3.
FIN-CLARIN eli suomalaisten yliopistojen, CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen ja Kotimaisten kielten keskuksen muodostama konsortio auttaa ihmistieteiden tutkijoita käyttämään, jalostamaan, säilyttämään ja jakamaan tutkimusaineistoja. Aineistoja ja työkaluja tarjoaa Kielipankki.
Kaikki tähän saakka esitellyt Kielipankin käyttäjät löytyvät Kuukauden tutkija -arkistosta. Tämä artikkeli julkaistaan myös Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan verkkosivuilla.
