Kuva: Oona Rouvinen
Kielipankki koostuu kattavasta joukosta aineistoja sekä niiden tutkimiseen soveltuvista ohjelmistoista tehokkaassa laiteympäristössä. Krista Ojutkangas kertoo meille aineistopohjaisesta suomen kielen tutkimuksestaan. Hänen tutkimuksensa yhdistää laadullisia ja määrällisiä havaintoja, minkä vuoksi molemmat metodologiset näkökulmat ovat merkityksellisiä.
Olen Krista Ojutkangas, suomen kielen dosentti ja yliopistonlehtori Turun yliopistossa. Teen tutkimusta Tuomas Huumon johtamassa Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Finnish relations: Changes in Finnish relational predicates from the 16th century to the present (FiRe).
Olen kiinnostunut kieliopista ja ennen kaikkea kielen rakenteiden ja semantiikan suhteesta. Olen tutkinut erityisesti spatiaalista semantiikkaa eli sitä, miten erilaisia sijainteja kuvataan kielellisesti, esimerkiksi paikallissijoilla tai postpositioilla. Olen kiinnostunut myös tällaisten elementtien kehityksestä, jota olen viimeksi pohtinut yhdessä Minna Jaakolan kanssa. Olen kiinnostunut myös vanhan kirjakielen ilmiöistä, esimerkiksi sanaparatagmoista eli sanarinnastuksista (hyvä ja lysti, juurtua ja itää, kuulla ja ymmärtää), joita olen tutkinut yhdessä Kirsi-Maria Nummilan kanssa. Viimeisin tutkimusaiheeni on transitiivisuus, jota olen tutkinut yhdessä Ilmari Ivaskan kanssa. Tämä tutkimus lähti liikkeelle viattomasta yhden artikkelin suunnitelmasta, mutta kolmatta ja neljättä tuotantokautta valmistellaan jo.
Olen aina tehnyt eri tavoin aineistoon perustuvaa tutkimusta ja olen kiinnostunut myös tällaisen tutkimuksen menetelmistä. Kielentutkimuksen menetelmiä käsittelevään kirjaan kirjoitin laadullista aineistopohjaista tutkimusta käsittelevän luvun yhdessä Milla Luodonpää-Mannin kanssa ja tässä kirjoituksessa avaan varsin konkreettisesti omaa tutkimusmenetelmääni esimerkkitapausten avulla. Luonnehdin omaa tutkimustani yleensä laadulliseksi, mutta käytännössä laadulliset ja määrälliset havainnot limittyvät keskenään, eikä jyrkkää rajaa menetelmällisten näkökulmien välille ole mielekästä vetää. Ilmari Ivaskan kanssa tekemässäni tutkimuksessa määrälliset menetelmät ovat lisäksi nousseet keskiöön Ilmarin asiantuntemuksen ansiosta. Tässä yhteistyössäkin päädyn silti aina myös lähilukemaan aineistoa ja olen aika sitkeä aineistoanalyysin naputtelija.
Kielipankin kautta käytettävistä aineistoista minulle läheisin on Lauseopin arkiston murreaineisto, jonka käytön bonuksena tulee näköala viime vuosisadan agraari-Suomeen: suurin osa sen aineistosta on 1960-luvulla tehtyjä murrehaastatteluja, ja liki kaikki haastatellut ovat syntyneet 1800-luvun puolella. Puhuttua tutkimusaineistoa edustaa myös Suomenkielisten arkikeskustelujen morfosyntaktinen tietokanta ArkiSyn, mutta eniten olen tutkinut eri-ikäistä kirjoitettua kieltä. Sanomalehti-, aikakauslehti- ja uutismateriaalia olen hyödyntänyt Suomen kielen tekstikokoelman, Kansalliskirjaston sanoma- ja aikakauslehtikokoelman (myös ruotsiksi) ja Ylen suomenkielisen uutisarkiston kautta. Kansalliskirjaston sanoma- ja aikakauslehtikokoelma yltää 1800-luvulle asti, ja syvemmälle historiaan olen päässyt Vanhan kirjasuomen ja Varhaisnykysuomen korpuksen kyydissä. Transitiivisuuden määrällisessä tutkimuksessa olemme käyttäneet myös Suomi24 virkkeet -korpusta, jota en sen sisällön aiheiden ja mielipiteiden kirjon vuoksi välttämättä itse valitsisi käsityömenetelmällä analysoitavaksi.
Kielipankin aineistojen selaaminen on kaltaiselleni kielentutkijalle kuin karkkikauppaan pääsisi. Monet aineistot ovat todella houkuttelevia ja herättävät uteliaisuutta ja tutkimusideoita. Vaikka en ole tekstintutkija, tutkimusmenetelmäni on sellainen, että arvostan aineistoissa pääsyä myös laajemman kontekstin äärelle. Esiintymien tarkka lähiluku hyötyy usein siitä, että näkee myös sen, mitä tekstissä on niiden edellä ja jäljessä.
Ivaska, I., & Ojutkangas, K. (2025). Suomen transitiiviset verbit ja verbien transitiivisuus: kvantitatiivinen tutkimus. Virittäjä 129(1), 4–30. https://doi.org/10.23982/vir.146123
Jaakola, M. & Ojutkangas, K. (2023). Readymade grammar: Why are Finnish postpositions an open class? Teoksessa M. Jaakola ja T. Onikki-Rantajääskö (toim.), The Finnish Case System: Cognitive Linguistic Perspectives, 325–354. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/sflin.23
Luodonpää-Manni, M. & Ojutkangas, K. (2020). Laadullinen aineistopohjainen kielentutkimus. Teoksessa M. Luodonpää-Manni, M. Hamunen, R. Konstenius, M. Miestamo, U. Nikanne ja K. Sinnemäki (toim.) Kielentutkimuksen menetelmiä I–IV, 412–441. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/skst.1457
Nummila, K.-M., & Ojutkangas, K. (2013). Pyytämättä ja yllätyksenä. Paratagmakonstruktiot 1500–1800‐luvun kirjasuomessa. Sananjalka 55, 73–99. https://doi.org/10.30673/sja.86722
Ojutkangas, K. (2017). Suomen mukana ja mukaan seuralaisuussuhteen ilmaisijoina: kiintopisteen ilmaisukeinot, konstruktiot ja osallistujien symmetriaero. Virittäjä 121(2), 176–212. https://doi.org/10.23982/vir.58707
Ojutkangas, K. (2023). Dynamic local cases in use. Expressing directional events in Finnish. Teoksessa M. Jaakola ja T. Onikki-Rantajääskö (toim.), The Finnish Case System: Cognitive Linguistic Perspectives, 299–324. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/sflin.23
FIN-CLARIN eli suomalaisten yliopistojen, CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen ja Kotimaisten kielten keskuksen muodostama konsortio auttaa ihmistieteiden tutkijoita käyttämään, jalostamaan, säilyttämään ja jakamaan tutkimusaineistoja. Aineistoja ja työkaluja tarjoaa Kielipankki.
Kaikki tähän saakka esitellyt Kielipankin käyttäjät löytyvät Kuukauden tutkija -arkistosta. Tämä artikkeli julkaistaan myös Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan verkkosivuilla.
