﻿“Yumping Yaks” 
Kirj. T-bone Slim 
 
(Pyydämme lukijoillemme huomauttaa että tämän tuplajuulaisen maailmankuulun työmaafilosofin ja humoristin T-bone Slimin mehevät kirjoitukset eivät mitenkään voi suomennettuina säilyttää täyttä alkuperäistä arvoaan ja makuaan. Niissä näyttelee englanninkielen käytössä mahdollinen laaja sanaleikki niin suurta osaa, että sitä ei voida käännöksessä säilyttää. Koetamme kuitenkin säilyttää ajatuksen mahdollisimman lähellä alkuperäistä. — Ind. toimitus.) 
Minun neuvojani, oikeita tai vääriä, mutta kuitenkin minun neuvojani: 
Kun sinulla on kuusi tai seitsemän päivää “tulevaa” tukkikämpäitä, silloin ilmeisesti vastustamaton halu “jumpata” saa vallan takajaloissasi. 
Siihen on syy. . . 
Sellaisessa tapauksessa minun neuvoni on: “Mene kämpän tavaravarastoon ja uhraa viikon palkkasi neljän dollarin aluspukuun.” — Silloin olet jälleen vapaa (edellä mainitusta halustasi). Kun sitten paasl aamulla avaa kämpän oven, niin hämmästyksellä huomaat kuinka täynnä työhalua jälleen olet... Työmaalle tultuasi pusket entistä lujemmin, yksi silmäsi aina ollen kiinnitettynä “säkätyksi” tulemisen mahdollisuuteen — alusvaatteinesl. 
Ja taas kun olet saanut seitsemän päivää sisälle ja kurjat olosuhteet ovat kyllästyttäneet mielesi, voit uusia saman menettelyn sijoittamalla viikon palkkasi uusiin housuihin. Se panee jälleen uutta elämää raajoihisi ja tuoretta vauhtia kirveesi heilahduksiin — ja energististä kestävyyttä sieluusi — 
“Stikkaa viela vilkko” ja kun lähtemishalun kutsu jälleen kaikuu korvissasi, kävele tavaravarastoon ja “puhalla” koko saaliisi jälleen pariin “ropessia.” Taas tulet hämmästymään jäljellä olevien voimavarojesi suuruutta ja “vuohesi” palaa jälleen rauhallisesti pureskelemaan joskus vihreinä olleille kentille. 
Sinun täytyy vielä olla viikko ilmanvaihtellla varustettu sukkaparia, kahta “kameli”-pakettia ja kahtatoista nuuska-askia varten. 
Nyt sinulla on jo neljä viikkoa. 
Tähän mennessä on uusi aluspukusi jo varastettu — se antaa sinulle viidennen viikon. Ja seuraavalla viikolla “aivan uudet” housusi hajoilevat kappaleiksl. Se merkitsee kuudetta viikkoa — ja ajatella että olit vähällä “jumpata” jo ensimmäisen viikon jälkeen! 
Uusi paita; se on seitsemäs viikko. Kaksi paria kintaita, pullo “pain killeriä” ja kaksi askia “Bromo Quinia” ja — slihen mennessä on nuuskasi jo loppunut — se on kahdeksan viikkoa. 
Jeesus! Mutta sinähän olet oikea “stikkari”! 
Huomaat että an olo sanonut vielä mitään “mackinaw jumpparista” — sen edestä teet työtä kaksi viikkoa — siten saat jo kymmenen viikkoa sisälle. 
Mutta yhdennellätoista viikolla ruoka käy liian kujaksi, kämppä liian likaiseksi ja kylmyys… Käbele taas tavaravarastoon ja ota uusi pari “ropesseja”. (Luulitko sen yhden parin kestävän koko talven?) Nyt sinulla on jo yksitoista viikkoa. Seuraavat kaksitoista viikkoa saat sisälle juuri yhtä helposti. 
Mutta, luonnollisesti, jos et katso neuvojani minkään arvoiseksi ja sinusta tuntuu että ei kannata sietää tätä kurjuutta vain siksi että saat “stikata” kämpällä — ja rehellisesti olet sitä mieltä että itsesi “postauttaminen” joka lauantai-ilta on pirun huono menettelyohjelma — jos siten käsität, niin ei sinun ole pakko sitä tehdä. Sinä voit järjestyä. 
No niin. Nyt minä olen tässä kirjoituksessa hajamielisyydessäni saattanut asiat näyttämään siltä että nuo tavarat maksavat liian paljon. — Järjettömyyttä. 
Ei ollenkaan. Paidat ovat järkiperäisessä hinnassa. Ah, jospa me itse voisimme olla yhtä järkiperäisiä! 
Housut — villaa ja persoonallisuutta sisältävät — ostetaan hyvällä kaupalla vaikkapa niiden hinta onkin $5.75. “Pain killer” on halpaa kuin multa mihin hintaan tahansa ja niin edespäin… 
Senvuoksi: Jos sinuun on istunut senlainen käsitys että hinnat ovat korkeat, niin olet todennäköisesti saanut kiinni kappaleen statis metaloblasismia (mitä tahansa se lieneekään) tai jotain sentapaista… 
Hinnat saattavat näyttää korkeilta — mutta eikö ole totta että jotain täytyy olla vinossa palkkojen suhteen silloin kun tarvitaan viikon palkka yhden paidan maksuksi… Tästä syytä olen tullut siihen käsitykseen että sinä tulet järjestymään; tulet järjestymään pikein tositarkoituksessa — olenko oikeassa? 
Tämän lehden toimittaja koettaa pitää erikoista huolta siitä, että lehti olisi työläisille haluttua tavaraa. Sinä teet minulle, sinulle, hänelle ja jokaiselle (paitsi työnantajalle) hyvän palveluksen jos hankit sen mukaasi työmaallesi — seuraavalla kerralla. 

Ollen optimisti, kuten tavallista, minä uskon että naiset tulevat jättämään sivistävän vaikutuksen partureihin. Minä mitä vilpittömimmin toivon sitä. 
“Bobbaussapat” voivat vielä muuttua valtavaksi vaikuttimeksi. Eräs “bobberi” juuri kertoi minulle että hänen on täytynyt muokata uudelleen kaikki ruokottomat juttunsa, voidakseen tehdä liikettä näiden militanttisten amazonien ja debutanttien kanssa. Bravoo, tytöt!