﻿Tehtäväänsä Takertunut 
Kirj. T-Bone Slim 
 
(Lukijalle selitykseksi ja Slimiltä anteeksi pyytääksemme tahdomme tässä sanoa että suomennettuna ei tule näkyviin lähimainkaan kaikki se veikeä sanaleikki, jota Slim niin taidokkaasti käyttelee alkuperäisissä kirjoituksissaan.) 
Kapitalistisen sanomalehdistön petollisuus voidaan käsittää siinä propagandassa, jota se levittää, yllyttämällä sinua “stikkaamaan työpaikassasi.” “Vierivä kivi ei kasva sammalta” jne. Mitä tapahtuu? 
Sinä riiput kiinni työpaikassasi kuten lapsi mutalätäkössään — säilytät sen, uneksit siitä, puhut siitä, laulat sen kunniaa — sinä “stikkaat” — ja sitten isäntäsi asettaa koneen tekemään työtä jota sinä olet ennen tehnyt. 
Sinun odotetaan “stikkaavan” työpaikassasi ainakin siihen saakka kunnes kone sinut siitä vapauttaa — sitten voit mennä kotiisi ja elää onnellisena lopun elämääsi — ymmärretään näet että työpaikan saamisessa et sinä kykene kilpailemaan koneen kanssa. Ethän sinä kykene kilpailemaan edes hevosenkaan kanssa, kuten seuraava “aikataulu” osoittaa: 
Santa Fe rautatie tiedottaa: “Keskinkertaiset kustannukset maan siirtämisestä ojakoneella ovat 21 senttiä kuutiojaardilta verrattuna 50—75 senttiin jaardilta maan siirtämisestä hevosilla ja $0.00—$1.25 jaardilta käsin.” 
Siinä! Luulempa että tuo pidättää sinua hetkisen. 
Rautatiet olisivat todellakin helläsydämisiä — ja pehmeäpäisiä — jos ne tällaisten suhteiden vallitessa ottaisivat työhön sinut eikä ojankaivukonetta. 
Vähemmän pehmeäpäisiä eivät ne olisi jos ne palkkaisivat hevosparin ja antaisivat sille tilaisuuden ansaita jauhamattomat kauransa. 
Se tosiasia, että rautatiet eivät käytä hevosia vetämässä juniaan, todistaa että hevosenliha ei voi kilpailla koneiston kanssa — ja henkenikään tähden en minä voi käsittää miksi ne haluavat sinun “stikkaavan” työpaikassa — miksi ne eivät suorastaan tapa sinua nälkään. 
“Vierivällä kivellä” ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. 
Mies saattaa vieriä ja hyppelehtiä ja heittää kuperkeikkaa aivan kuin valtameren vinttikoira” Sandy Hookin ulkopuolella, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kone ottaa miehen työpaikan. 
Parannuskeino? Ahaa, parannuskeino! Minä tiesin että sinä tahtoisit kuulla sen. 
Hyvä! 
Se ei ole pakottavan palkan päälle asetettavaksi keitettyä puuroa. Se ei ole “kuudennen sitruunan mehu, henkisesti juotuna.” Ei se ole uskontoa, eikä “kokeilemista pakanuudella” — ei, se ei ole mitään näistä. 
On olemassa ainoastaan kaksi lääkettä tähän koneiden miehen työpaikan ottamistautiin. Ensimäinen on “ruumiillinen kulttuuri” — harjoita lihaksesi sellaisiksi että voit nostaa juuri yhtä paljon kuin höyrylapio nostaa. 
Älä menetä rohkeuttasi, äläkä “vapise ennen lääkkeen nauttimista.” 
Huomautus no. 1. Kirjoittaja ei ole laskenut väärin “biljoonavoimaa.” “Voima” kasvaa samalla tavalla kuin korko rahalle. 
Huomautus no. 2. Santa Fe on asettanut työläiset seuraavalle tilalle hevosten jälkeen. 
Huomautus no. 3. Santa Fella on paikka avoinna laskutaiturille (aikaisempaa kokemusta ei vaadita). Se on kyennyt saamaan selville kustannukset maan siirtämisestä ojakoineella, ollen se 21 senttiä kuutiojaardilta, mutta ei ole voinut laskea keskimäärää kustannuksista sen hevosilla siirtämisestä. Viidestäkymmenestä seitsemäänkymmeneen viiteen ei ole mikään keskimäärä. 
Vaikka onkin sumuinen aamu niin minä haluaisin arvata — vain kerran — että keskinkertainen maksu maan hevosilla siirtämisestä on juuri 50 sentin ja 75 sentin keskivälillä, siis 62 ja puoli senttiä jaardilta — jos Santan numerot eivät valhettele ja jos yhtä paljon maata siirretään kummallakin edellä mainituista hinnoista. 
Keskinkertaiset kustannukset käsin maan siirtämisestä on sanottu olevan dollarista dollariin ja neljännekseen — luultavasti saat valita kumman haluat. 
Huomautus no. 4. Jos Santa Fe ei ole tarkempi “laajennus”-laskelmissaan ja muissa laskelmissaan kuin se on näiden “keskimäärien” kanssa, niin varmasti sen veturit kuopivat soraa ratakiskojen välissä tai juoksevat kokonaan pois raiteilta. 
Huomautus no. 5. Näiden huomautusten tarkoitus ei ole väärinepäillä lukijan käsityskykyä eikä edes sinnepäin viitatakaan. 
Kaikki kirjoituksemme aiheet olisi ollut esitettävä kertomuksen etupäässä, eikä jälkipäässä, kuten ne minulla ovat. 
Kirjoittaja pyytää anteeksi heikkouksiensa ja sumuisen aamun puolesta. 
Huomautus no. 6. Totisesti me olemme takertuneet tehtäväämme, aivan työmaallamme ja totisesti jos me haluamme vieriä vähän, kuten kivi, kuluttaa pois vähän hometta ja silotella karkeita kohtia, havaitsemme että emme oikein voi sitä tehdä sillä työpaikka on kuin ongenkoukku, johon sokkerit ja mateet tarttuvat ja jossa oleva väkä oli peitetty syötiksi asetettuun “boloniin” — ja katso, me olemme nielaisseet syötin, koukun ja joukon siimaluikuriakin. 
Totisesti meidän vatsamme on kiinni työpaikassa emmekä me voi siitä lähteä ja jättää vatsaamme. — Ja sittenkin he vielä yllyttävät sinua “stikkaamaan työpaikassasi.” 
“Kyllä, kyllä, herra” Me teemme siten, herra! (siihen saakka, kunnes saamme nielaisemamme koukun irrotetuksi). 
Sehän on jotenkin samaa kuin neuvoa kaulastaan puunoksassa olevassa nuorassa roikkuvalle miehelle että: “pysyttele kiinni nuorassasi, kaveri; vierivä kivi ei kasva sammalta.” Kuinka todelliselta kaikki tuo näyttääkin.
